Punaista ja sinistä - vai vihreää

Täällä Villavaarassa on eletty jännittäviä hetkiä. Minulla on ollut ilo ja kunnia tulla mummoksi jo toisen kerran tänä vuonna. Esikoiseni kera siippansa saivat viime perjantaina suloisen poikavauvan. Vauvan olen nähnyt vasta kuvissa, kun on siellä kalakukkokaupungissa ja sinne on matkaa hitusen. Ylihuomenna pääsen tätä ihmettä katsomaan. Voi olla, että mummon sydän on sulaa vahaa.

Toinen sydänkäpynen, keskimmäiseni ja hänen puolisonsa pienokainen Veera on jo kolme kuukautta vanha tomera tyttö, joka hymyilee, jokeltelee, kääntyy - ja kietoo mummoaan pulleroisen pikkusormensa ympäri. Ihan voisin olla päätoiminen mummo!

Pieniä neuleita pikkuhiljaa puikoilla - Veeralle villahousut ja "Eemelille" nuttu (joka ei taida ehtiä rotinoiksi):